torstai 5. maaliskuuta 2015

Neulojaminä

Satuin tupsahtamaan Lempileikki blogin Neulojaminä postauksen ja sen innoittamana aloin itsekin pohtia omaa neulojaminääni.

Olen aloittanut neulomisen 9-vuotiaana. Neulomisen opettelin lähinnä yhdestä kirjasta, ja silmukoiden luonnissa taisi äitini hiukan avustaa. Siitä lähtien olen neulonut aktiivisesti ja vähemmän aktiivisesti koko elämäni. Alkutaipaleella neuloin ja virkkailin pipoja, lapasia, kaulaliinoja, isoäidinneliöitä ja lopulta myös parit sukat. Lankoina käytin ainoastaan lähikaupasta löytyviä Novitan lankoja, en edes tiennyt muiden lankamerkkien olemassaolosta.
Vuosien saatossa aloin kuitenkin siirtymään yhä suuritöisempiin töihin ja muutama helppo villapaita ja mekko putosivat puikoiltani. Rakastin käveleskellä lankahyllyjen välissä ja selailla neulelehtiä etsien seuraavaa projektia itselleni.
Minä olen tosi huono luomaan alusta alkaen omia ohjeita. Jopa sukkiin täytyy tarkistaa silmukkamäärät netistä, koska tahdon, että työstäni tulee heti sellainen, jota voi oikeasti pitää. Vihaan neulo-pura-neulo-projekteja, ja siksi melkein kaikissa töissäni olen vähintäänkin silmukkamäärät ja lisäyskerrokset luntannut saman paksuisille langoille tarkoitetuista ohjeista.
Ohjeisiin kangistuminen harmittaa minua aina silloin tällöin, koska tahtoisin olla luova neuloja, joka ei tarvitse ohjeita, vaan laskee ja suunnittelee kaiken itse alusta alkaen. Kyllähän minulla on monia "omia" ohjeita ja neuleita, jotka ovat oikeasti vain minun suunnittelemiani, mutta tahtoisin, että olisin tehnyt ne niin, ettei minun olisi tarvinnut "luntata" muilta.

Neulominen on minulle rakas harrastus ja rentoutumisen keino. Rakastan luoda uutta ja suunnitella uusia töitä. Neuleen valmiiksi saaminen on ilon ja riemun paikka, jolloin hyvänolontunne valtaa minut ja koen olevani hyvä siinä, mitä teen.
Valitettavasti neulominen on minulle myös aihe, josta tulen kateelliseksi. Minua suututtaa julkkikset, jotka hehkuttavat neulovansa, kun he oikeasti osaavat juuri ja juuri luoda silmukat ja neuloa aina oikein. Tiedän, että jokaisen käsillä tekeminen on arvokasta, mutta olen hyvin omistushaluinen ja tahtoisin omia neulomisen meille, jotka oikeasti harrastamme sitä. Rakastan opettaa muita neulomaan ja virkkaamaan, enkä tarkoita, ettei jokainen meistä olisi joskus ollut aloittelija. Huomion hakeminen vähäisillä taidoilla ja niillä valokeilassa paistattelu saa minut kiehumaan.

Minulla on ollut elämässäni kausia, jolloin en ole tarttunut puikkoihin kuukausiin, ja kausia, jolloin en ole muuta tehnytkään kuin kulkenut neule kädessä, jopa vessaan. Olen vasta viime vuoden aikana todella löytänyt neulojien maailman, joka elää mm. netissä. Ennen elin oikeasti novitan lankojen ja kaupoista saatavien neulelehtien varassa, enkä uskonut muunlaista olevan olemassakaan.
Kun aloin pitkästä aikaa etsimällä etsiä uusia neuleblogeja, löysin ravelryn ja aivan uudenlainen maailma avautui minulle. On mahdollista neuloa saumattomia neuleita. On olemassa pehmeää villalankaa, merinoa. On olemassa luksuslankoja, joiden tuntuma on jotain ihan muuta kuin kaikki tähän asti kokemani. Sitä innostuksen määrää! Eikä loppua näy... ;)

Tämä neulojaminän pohdiskelu oli aika hauskaa! Onneksi törmäsin alussa mainitsemaani postaukseen, koska tämä analysointi oli mielenkiintoista. Sain ajatuksiani ylös, joita en ennen hirveästi edes ollut miettinyt. Jee !

2 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa tuo sinun neulojaminäsi ja kivaa, että intouduit kirjoittamaan pohdintaasi.

    VastaaPoista